Ei ihan mutta melkein. Oli naet kayda kopelosti.

Ostaessani auton sen vakuutus oli viela voimassa ja vakuutusyhtion kaverille oli ok, etta se jatkuu, vaikka omistaja on eri. Muistin kylla, etta joskus elokuussa se menee vanhaksi. Kapissa muistutin siippaa, etta homma pitaisi tarkistaa, kun vakuutus on ehka jo mennyt umpeen. Viime viikolla euto oli huollossa ja naapurin kyydissa kotiin juttelin autovakuutuksesta ja sen hankkimisesta pikaisesti. Paikallinen naapuri oli samaa mielta, poliisi tykkaa kuulema kyttyraa, jos vakuutusta ei ole. Nyokyttelin, enhan minakaan aloittelevana kuskina tunne oloani kovinkaan varmaksi, kun vakuutus puuttuu.

Niinpa niin. Olisi tosiaan pitanyt hakea se vakuutus. Perjantaina poliisi sitten pysaytti siipan. Papereita kyseltiin ja tykattiin aika huonoa, kun vakuutusta ei ollut eika sen puoleen katsastustodistustakaan. Siippa leikki turistia ja sanoi, ettei tieda mitaan, kun vaimo tuli ensin ja on hoitanut kaikki auton paperit. Poliisiseta oli ottanut ne kaikki olemassaolevat paperit pois ja sanoi, etta "herra on hyva ja hakee rouvan paikalle". Niin sita sitten mentiin.

Kuultuani poliisista soitin tietty kavereille kysyakseni, mika on normaali sakko. Ikavakseni sain kuulla, etta nykyaan sakko ei enaa riita, vakuutuksettomuuudesta joutuu joko jattamaan auton poliisille (siksi aikaa kun hankkii vakuutuksen) tai sitten joutuu raastupaan selittelemaan. Olin siis aika paniikissa kun hiljaisuuden vallitessa joimme kohti liikkuvaa poliisia.

Sain puhua kuin Ruuneperi, vedota blondiuteeni, kertoa useita kertoja, etta paperini ovat (ihan oikeasti, joskaan eivat ne kyseiset) jossain virastossa CD-kylttieni prosessoinnissa, kuvailla ensimmaisen auton ostamiseen liittyvaa hassakkaa ja vakuutella, etten koskaan enaa. Ja kas, se tepsi. Poliisiseta vannotti meita menemaan seuraavana aamuna ensi toiksemme hakemaan autovakuutuksen ja tulemaan sen jalkeen nayttamaan vakuutuslatkaa hanelle. Ja mehan teimme niin. Ajoimme oikeasti nayttamaan sita kyseiselle poliisille. Setaa hymyilytti hieman, eipa ollut tainnut odottaa, etta me ihan oikeasti tulisimme paikalle.

Tassa tarinassa paha ei saanut palkkaansa, koska oli taysin meidan moka, etta vakuutus oli unohtunut. Olen yha hurjan kiitollinen poliisille, joka paasti meidat pahasta loppujen lopuksi aika helpolla!