Oltiin ylettoman reippaita. Kiivettiin(/vaellettiin) Poytavuorelle. Se oli kuulkaa aika homma. Kivutessa tuli mieleen parikin neuvoa muille yrittajille:

  1. Ala uskottele itsellesi, etta kuusi vuotta sitten lopetettu kilpaurheilu-ura tekisi homman jotenkin helpommaksi. Turha toivo.

  2. Jos et ole harrastanut mitaan kestavyytta kehittavaa liikuntaa kuukausiin, varaudu siihen, etta kiipeaminen tekee tiukkaa. Kuulema viikottaiset lenkit eivat sanottavasti auttaneet.

  3. Farkut ovat surkeat kiipeilyhousut. Ne eivat jousta ja hiostavat ihan perkeleesti.

  4. Jos mielessa olisi vain visiitti Poytavuorelle hissilla, kannattaa silti laittaa jalkaan jotkut muut kengat kuin sileapohjaiset city-tennarit.

  5. Alle kolme kuukautta on liian lyhyt aika totaalisesti niksahtaneelle nilkalle parantua kiipeamistarkoituksiin.

  6. Tauko parin minuutin valein on ihan ok. Turha leikkia liian reipasta.

Tosi raskasta puuhaa (paikoin todellakin kiivettiin hyvinkin jyrkkaan ja kasia piti kayttaa tiuhaan tahtiin tukena), mutta sen arvoista. Aikaa meni noin 2,5 tuntia ja kaikki nuoremmat ja vetreammat (saksalaiset) ohittivat meita. Sentaan saatiin yksi lapsiperhe kivuttua kiinni.

Ensi kerralla varaudun paremmin!