Kuuleeko Suomi, Jomo Kenyatta taalla!

Ei oo mennyt matka tahan saakka mitenkaan erikoisen hyvin. Aamulla Lilongwen kentalla ei olut sahkoa (!!!, eika kai sit generaattoriakaan...), joten koko check-in tehtiin manuaalisesti... Kaikki kassit ja paketti saatiin sentaan buukattua suoraan Berliiniin (missa stoppi siskoa moikkaamassa), mutta itselle ei saatu kun kasin sutatut boarding pasit Nairobin koneeseen. Laukut piti kayda tunnistamassa ja security check tehtiin kasin kaivaen. 

Kone tuli vahan myohassa, mutta siina kohtaa naytti taas hyvalta. Kunnes kunnes... Odoteltiin koneessa lahtoa, kun henkilokunta huomasi, etta matkustajia on yksi vahemman kun laukkujen tagien mukaan pitaisi olla. Niinpa koko kone tyhjattiin ja kaikki marssivat tunnistamaan omansa ulkona. Noin kaksi tuntia myohassa paastiin lopulta liikkeelle.

Nairobissa usien boardin passien saaminen oli varsinainen koettelemus. Koska kone oli myohassa, useat matkustajat olivat missanneet jatkolentonsa. Samoin  kuin moien aikaisempien koneiden matkustajat. Jono oli hirvea ja jengi alkoi kayda agressiiviseksi sita mukaa, mita oman koneen lahto laheni. Sain melle boarding passit, mutta en tietenkaan tajunnut pyytaa mitaan kohtuullisia paikkoja. Nyt sitten istutaan rivilla 64 keskella koneen keskiosan ikkunapaikkojen sijaan (kuten oli prebuukattu). Vahan epailyttaa, mahtaako koneessa edes olla niin montaa rivia.

Lisaksi Tax Freessa palvelu oli luomatonta ja mua huijattiin vaihtorahan suhteen. Sain jotain ikiaikaisia dollareita - mista ma tiedan, milta yhden dollarin setelit nykyaan nayttaa... Onneksi sain sentaan palautttua ne rahat valittamisen jalkeen. Eivat naas kayneet kahvilassa.

Nyt on maha taynna hyvaa passionhedelmamehua ja sampylaa. Seuraava lento lahtee ehka parin tunnin paasta. Insallah.

Ai niin, ja Lusakassa kapteeni joutui laskeuduttaessa vetamaan koneen viime hetkella ylos - oli niin kova sade ja paljon pilvea, etta ei kuulema oikein nakynyt, minne oltiin menossa. Jep.