Lieva "talvi yllaatti autoilijat" ilmio paasi paluun yhteydessa kaymaan. Tokihan tiesin, etta toukokuussa viilenee. Facebookissakin kaikki takalaiset kaverit oli kommentoineet kylmaa ilmaa, mutta siita huolimatta lahdin matkaan onnettomasti varustautuneena. Kotiloihin riittaa ronttovaatteita, toihin ei sen sijaan oo oikein mitaan lamminta, joka ei samalla olisi kamalan virallista.

Pimeaakin taalla on. Aamulla oli tosi vaikeaa herata, kun aurinko ei totuttuun tapaan paistanutkaan. Toistakin lahdin tanaan puoli kuusi lahina sen takia, ette olisi ihan sakkipimeaa, kun paasen kotiin. Pelottaa muutenkin olla yksin kotona - tahan asti oon aina asunut kerrostalossa enka vielakaan ole tottunut olemaan yksi isossa talossa. Liikaa hairitsevaa rapinaa ja kolahduksia. Onneksi koirat on mun henkisena tukena.

Kotiin oli kiva tulla, Malawiin ei niinkaan. Tai ei Malawissakaan mitaan vikaa, toihinpaluu vaan ahdsti jonkin verran. Onneksi toissa oli kuitenkin ihan leppoisaa, puoli toimistoa on jossain mediakoulutuksessa eika mun sahkopostini toiminut, joten sain rauhassa sulatella paluuta. Kavi viela niin hyvin (? vai huonosti?), etta Ugandasta oltiin eilen soitettu suositusten peraan, joten pomo oli siis kuullut, etta oon hakenut tyota (ja mahdollisesti jopa ollut ykkoskandidaatti), joten saastyin itse kertomiselta. Keskusteltiin jopa siita, koska voisin lopettaa JOS saisin sen duunin. Jos oikein hyvin kay, mulla on enaa 52 tyopaivaa jaljella Malawissa!