Tsekkasin siis itseni perjantaina ulos hotellista tietämättä vielä, mihin olisi muuttamassa. En kuitenkaan kestänyt enää eristäytyneisyyttä, jonka hotellin sijainti pakostakin aiheuttaa. Satui avaamaan suuni oikealla hetkellä oikeassa paikassa spekuloimalla yhdelle duunikaverille, mihin Lodgeen kannattaisi mennä. Kävi ilmi, että ko. Norjalainen kollega oli matkustamassa samana päivänä Jo'burgiin ja sieltä Nairobiin ja viipyisi matkallaan 10 päivää. Hän tarjosi auliisti kotiaan käyttööni ja koska tyyppi on oikeasti erittäin vieraanvarainen, uskalsin ottaa kutsun vastaan. Koko viikonlopun olen saanut nauttia kodinomaisesta tunnelmasta ja olen OIKEASTI nuttinut sekä kotitöistä että huoneesta toiseen vaeltelemisesta.
Lauantaina oli aamulla eka chichewan tunti. Ndinapita ku Lake Malawi levo! Loppupäivä meni pankilta toiselle ajellessa, kun kaikkien automaatit oli jumissa koko aamupäivän ja sen jälkeen uuden kodin hankintoja tehdessä. Sain ostettua meille jo patjan! Lisäksi tilasin jääkaapin ja hellan. Menin yhden kaverin käyttämään kauppaan (hintavertailun perusteella kaupungin halvin) ja kaupan omistajalla Mr. Asidilla tuntui olevan kova luottamus valkosiiin. Vaikka sanoin, etten tiedä, koska voisin maksaa ja kyselin panttimaksusta, tyyppi vain sanoi, että ei hätää ja lupasi toimittaa kalusteet maanantaina. Ilmeisesti kaupunki on niin pieni, että riittää, kun herra tietää missä asun
Sunnuntaiksi sovittiin japanilaisen (myöskin vastatulleen) kollegan kanssa, että otetaan auto ja huristellaan järvelle. Lähdettiin hyvissä ajoin, mutta koska kaikkihan TIETENKIN tietää, että rannalle menevä tie erkanee M1 tiestä toisen huoltoaseman jälkeen keskustasta tultaessa, siihen on aian turhaa laittaa viittaa. Ajoimme siis iloisen tietämättöminä kohti pohjoista idän sijaan, kunnes meitä alkoi vähän epäilyttää. Kysyttyämme neuvoa yhden kylän paikallisilta, jatkettuamme matkaa sinne, minne osan mielestä meidän kannatti ajaa ja käännyttyämme takaisin löysimme itsemme tienpätkältä, jossa oli "Road Closed" kyltti. Päätimme kuitenkin jatkaa kyseistä tietä, koska meitä vastaan tuli autoja. Hyvä idea vai ei... Tie oli suurilta osin ihan hyvä (hiekkatiestä siis kyse). Jossain kohtaa se muuttui kärrypoluksi ja toisaalla oli hillittömiä kuoppia ja sitten taas erittäin isoja kiviä. Kollegan ilme vähän hyytyi tosin sen jälkeen, kun kerroin, että meillä ei ole vararengasta mukana. Tulipa todistettua se, että myös Toyota Corollalla voi ajaa haasteellisissa maastoissa!
Ajelimme pari tuntia keskellä maaseutua tosi upeisa maisemissa. Varmistelimme kaikissa risteyksissä, että olimme valitsemassa sen oikean – järvelle johtavan. Jossain vaiheessa päädyimme erittäin hyväkuntoiselle, mutta riemuitsimme liian aikaisin. KO. tie johti lähes autioituneen luonnonpuiston läpi ja olisi vaatinut sujuvaan kulkuun hieman ketterämpää kiesiä. Jos olisi ollut oma auto kyseessä, olisi voinut itkettääkin. Nyt vaan nauratti (olemme ihmishirviöitä
Koska tämä on Afrikka, asiat tuppaavat hoitumaan, mutta eivät ehkä niin kuin olit kuvitellut (minkä tämä viikonloppu osoitti ainakin *6). Niinpä pääsimme kuin pääsimmekin rannalle, missä vietimme mukavan parituntisen syöden ja uiden. Malawijärvi on aivan mahtava asia. Vesi on lämpimämpää kuin Leppävaaran uimahallissa ja nautin aivan suunnttomasti polskimisesta. Lupaan, että tulen viettämään järvellä runsaasti aikaa + vien kaikki vieraat sinne!!! Kotimatkalla ei tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista, koska löysimme oikean tien. Illalla satoi rankasti ja pitkään – veikkaan, että siinä oli yksi tämän vuoden viimeisistä kunnon sateista.
Mieli on oikeasti erittäin virkistäytynyt. Tästä se elämä alkaa!
Kommentit