Oltiin viikonloppuna niin uber-aktiivisa, etta ihmettelen sita vielakin. Musta on taalla ollessa tullut  jarkyttava sohvaperuna. Ennen siippaa joutui houkuttelemaan sosiaalisiin happeninkeihin, nykyaan se olen mina, joka ei viitsisi enaa liikkua minnekaan. Kaikki mut tuntevat tietavat, ettei se ole ominta omaani. Harrastusten puutteessa lamaannun naemma kokonaan...

Perjantaina oltiin lahinna laiskoja ja kaytiin syomassa kaupungin parhaassa ja halvimmassa intialaisessa ravintolassa. Ruoka on ihan alyttoman hyvaa ja palvelu nopeaa mutta paikka tosi kulahtanut. Halvat hinnat onneksi pelastavat kaiken. Lauantaina oltiin japanilaisilla kavereillani pitkaksi venyneeella lounaalla. Illalla kotona testattiin uutta grillia ja sitten lahdettiin toiselle kaverille pelaamaan (silla samalla lounasporukalla) norjalaista lautapelia nimelta Passport. Oli ihan hubaa, vaikka meita pelin tosissaan ottavia oli mukana vain kaksi. Onneksi oltiin sentaan samassa joukkueessa. Peli venyi ja venyi ja kotiin lahdettiin ajelemaan joskus yhden jalkeen. Todella villia!!! En ole kertaakaan palannut taalla kotiin noin myohaan! Bileet ja baarissa notkuminen ei kiinnosta, kun aina pitaa jomman kumman olla ajokuosissa. Monet ajelee pienessa poyhteessa, mutta mina en ole menettanyt moraaliani, ainakana viela.

Sunnuntaina pojat menivat stadikalle katsomaan fudista ja minakin sitten lopulta vaantaydyin paikalle katsastamaan tunnelmaa. Oli ihan kivaa, jalkipelit olivat tosin paljon mielenkiintoisempia kuin itse peli. Valehtelematta voin sanoa, etta voittajoukkueen kannattajat olivat ensimmaisia malawilaisia, joiden naen ikina innostuvan mistaan. Laiskuus oli vallalla ruuanlaiton suhteen, joten paadyimme pizzalle, missa tietenkin tormasimme tuttuihin (taa maa on KYLA!). Hurjan sosiaalisuuden loppuhuipentuma oli suomalaisen kaverin visiitti iltateella.

Nyt voinkin olla sitten poistumatta kotoa siihen saakka, kunnes mennaan Cape Towniin.