Tulin eilen illalla kotiin lyhyelta, mutta sitakin intensiivisemmalta kenttamatkalta. Tiistai-aamuna lennahdimme kollegan kanssa Blantyreen ja suuntasimme autolla valittomasti Nenoon, yhteen Malawin vahiten urbanisoituneista alueista maan lounaiskolkassa. Tapanani on yleensa aloittaa kauimmaisesta kohteesta, talla kertaa sinne kesti Blantyresta 5 tuntia autolla. En voi kun ihmetella/ihailla ihmisia, jotka sinnikkaasti pysyttelevat kotiseudullaan kaukana vuorilla, Mosambikin rajalla. Palveluita ei ole mailla eika halmeilla, maakunnan paakupunkiin kestaa tunteja (eika mitaan kulkuyhteyksia oikeaastaan ole) eika Nenon kauppalankaan (Neno ei todellakaan ole kaupunki, mutta ei ehka ihan kylakaan) palveluita voi menna hirveasti hehkuttamaan. Sairaala sielta loytyy, tosin ilman ainoatakaan laakaria. Siinapa se sitten olikin.

Paivan aikana ehdimme ainoastaan neljaan kouluun ja siita huolimatta olimme takaisin Blantyresta vasta illalla kahdeksan jalkeen. OIkeasti emme saisi matkustaa kuuden jalkeen, mutta minkas teet kun paluumatka oli viela kesken... Nenossa ei ole yhtaa asvalttitieta, lisaksi maakunta on erittain makista ja tiet joko mutaa tai kivea (lue: tiella on valtavia murikoita). Kiviset tiet ovat lahina hitaita, mudassa sen sijaan nain sadekauella on enemman haastettta. Jouduimmekin suosilla jattamaan 3 koulua valiin, silla emme kerta kaikkiaan paasset makea ylos edes nelivedolla.

Keskiviikon vietimme anivarhaisesta Phalombessa, eli Mosambikin toisella rajalla (siis kaakkois Malawissa). Phalombekin on todellista puskaa, mutta litteaa sellaista. Valimatkat ovat pitkia, mutta vaestontiheys ainakin silmamaaraisesti oli todella paljon suurempa kuin Nenossa. Valkoiset vieraat taitavat olla siella(kin) harvassa, silla saimme peraamme taas kerran niin valtavia lapsijoukkoja ettei tosikaan. Phalomben koulusaalis oli viela heikompi, rankan sateen vuoksi tiet olivat perin pehmeassa kunnossa ja ehdimme ainoastaan kolmeen kouluun.

Kollega jatkoi matkaansa perjantaihin, joten mina palasin bussilla eilen illalla kotiin. Olemme todenneet, etta kaikki paasevat helpommalla, kun en raahaa Tirppaa mukaan tyomatkoille, mutta en myoskaan yovy pois kotoa yhta yota enempaa. Iltalentojen puuttuessa (kasittaakseni Blantyren kenttaa ei saa kayttaa pimealla, silla siella ei ole valoja...) bussi oli ainoa mahdollinen vaihtoehto, joskaan se ei taida olla ihan sallittua vakuutusmielessa. Talla kertaa kaikki meni kuitenkin hyvin, bussi ei hajonnut ja olin kotona ihan siedettavaan aikaan. Matkailu on kylla ihan mukavaa ja avartava, mutta aika uuvuttavaa. Onneksi on kohta viikonloppu!