Olen jo aikaisemminkin kirjoittanut siitä kuinka Malawissa vasta lapsen saaminen tekee ihmisestä aikuisen muiden silmissä. Raskauteni muutti suhtautumista minuun huomattavasti ja vauvan vieminen toimistolle nosti minua ainakin kolme pykälää lisää. Aluksi se oli minusta mukavaa, sellaistenkin kollegoiden silmissä,  joille siihen asti olin ollut ilmaa, olin vihdoin joku. Nyt olen vähitellen alkanut ärsyytyä. En ole toimistolla enää Emppa, olen nyt Tirpan äiti.

Toki tiesin tämän, mutta silti välillä riepoo, kun ketään ei enää kiinnosta, mitä minulle kuuluu. Kuulumisten kyselyhän on täällä kanssallisharrastus, mutta kysymys kuuluu nykyään AINA: "How's the baby?" Ei siinä mitään, kerronhan minä mielelläni, mutta kun...