Aamu oli karmea. Mulle oli järkätty oma paikka eli pöytä ja tuoli. Muuta ei sitten ollutkaan. Onneksi olin ottanut erilaisia dokumentteja mukaan HR-ihmisiä varten, joten niiden setvimisessä meni sentään tovi. Pomo onneksi saapui paikalle jossain vaiheessa (ei siis ollut eilen paikalla) ja päästiin vähän käymään läpi, mitkä tulee olemaan mun työskentelyn alaisia juttuja. Pomo on zimbabwelainen mies ja puhuu ihanan selkeää englantia. Sillä on varsin mukava suhtautumistapa - se kyseli kovasti, mistä olen kiinnostunut ja mitä olen tehnyt. Sen mielestä ihan yhtä tärkeää kuin mun työpanokseni on, että opin mahdollisimman paljon ja voin hyödyntää oppimaani esim. väikkärissäni. Mä tulen ilmeisesti työskentelemään aika tavalla koulutuksen laadun parissa. Täällä on käynnissä “Child Friendly School”-hanke, jonka tarkoituksena olisi parantaa koulutuksen laatua hyvin kokonaisvaltaisesti. Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta! Field trippejä on tiedossa ilmeisen paljon, ainakin näin mulle sanottiin… Ihan jees, pääsee näkemään Malawia laajemmaltikin! Iltapäivä kuluikin sitten erilaisia dokumentteja lukiessa.

Työpäivä alkaa 7.30 ja lounastunti on 12-13. Iltapäivällä lopetetaan klo 17. Perjantaisin on työtä vaan 13.30 asti! Jengi lopetti hyvinkin täsmälliseesti, mutta aloittaminen tuntui olevan aika joustavaa kaikilla… Mulla on suuria vaikeuksia ymmärtää ketään, koska ne puhuu niin vahvalla aksentilla ja kaiken sekaan heitetään chichewaa. Pakko oppia se kieli, koko toimisto puhuu sitä keskenään!!! Ja ilmeisesti koko muukin maailma siis.

Päivän ehdottomasti suurin ihmetyksenaihe olivat vanerista tehdyt WC-pytyn renkaat!!!!!