Hassua, miten (mahdollisen) lahdon lahestyessa sita yhtakkia alkaakin miettia, ettei taa Lilongwe sittenkaan ole niin huono paikka asua. Etta voishan taalla kylla viela jonkun vuoden, nakis siina samalla miten Chikondin koulu-ura etenee ja Alexkin menee kouluun parin vuoden paasta... Ja tottahan se onkin, jos ottaa huomioon pelkan peruselamisen, on se kaikista pikkuharmeista huolimatta taalla, ja erityisesti tassa talossa oikein mukavaa. Kunhan vaan toita ei olisi... Itse asiassa tyotkin on nyt ihan inhimillisella tasolla, kun sain omista kasistani pois monia juttuja viime vuoden lopussa.

Mika niissa toissa sitten niin mattaa? Ehka kyse on turhautumisesta, minkaan aikaansamiseksi vaaditaan ihan tolkutonta ponnistelua ja Ministerion tonimista ja tuuppimista ja miljoona muistuttelupuhelua. Vaikka kyse olisi niiden itse laatimien strategioiden ja suunnitelmien toimeenpanosta. Ongelma on myoskin siina, etta taalla peruspalveluiden toteutuminen on viela niin kaukana mistaan kohtuullisesta tasosta, etta munkin tyoajasta menee suurin osa suoraviivaiseen palveluiden tuottamiseen. TIETYSTI on tarkeaa ja itse asiassa hyvinkin palkitsevaa, kun konkreettisesti nakee, miten olosuhteet paranee, mutta se ei ole kovinkaan kestavaa kehitysta eika varsinaisesti kehitan Malawia ottamaan vastuuta omasta tilastaan. Kasvatustieteen maisterin koulutusohjelmassa ei myoskaan suoranaisesti kasitelty luokkahuoneiden rakennushankkeita ja niiden hallinnointia. Toisin sanoen musta valilla tuntuu, etta vaikka paperilla teen just koulutukseni mukaisia toita, olisi tassa tyossa enemman hyotya insinoorin- ja taloustieteiden tutkinnoista. Jossain maarin pelkaan myos, etta jamahdan talle mukavuusvyohykkeelle enka ehka enaa ikina pysty tekemaan toita kiireemmalla aikataululla ati vaatimaan itseltani viela enemman. Kasittaakseni Suomessa pitaisi pystya tekemaan pitkaa paivaa tukka putkella ihan jatkuvasti...

Vaan ehka se on liian aikaista pohtia, miten Malawia tulee ikava. Luulen, etta ehdin viela moneen kertaan (ennen hutikuuta/joulukuuta) repimaan hiuksia paastani ja olemaan ihan valmis lahtemaan. Paitsi etta kun me lahdetaan, kuka sitten paaasee nauttimana meidan terassista ja syomaan oman kasviman sadon...?