Kavaisin eilen jarvella seuraamassa districtien keskenaista tapaamista yhden dokumentin tiimoilta. Matkalla oli aikaa katsella maisemia, kuski ajoi jouhevasti ja Land Cruiserin penkilta naki paremmin kuin omasta autosta. Olin aavistuksen yllattynyt huomatessani, etta saan kuumenemisesta huolimatta maaseudulla oli nyt vehreampaa kuin vaikkapa kuukausi sitten. Tippaakaan vetta ei ole satanut, mutta kevat on ilmeisesti kevat, vaikka sen voissa paistaisi.

Harvinaista herkkua oli sekin, etta baobabit alkavat viherioida. Se tapahtuu kerran vuodessa eika mitenkaan hirvean pitkaksi ajaksi kerrallaan, muun ajan ne mollottavat lehdettomina ja ihan kuolleen nakoisina.  

Ihan selvasti kevatta rinnassa!