Harmaata on seka fyysisesti etta henkisesti. Taivas on ollut pari paivaa paksun pilvikeroksen peitossa, valilla sataa ja muuten on painostavaa. Eilen illalla oli suorastaan kylma sateen jalkeen.

Mieli on yhta harmaa kuin saakin. Tyot ei innosta eika asiaa auta, etta talla viikolla ole juurikaan poistunut tietokoneen aaresta. Huhtikuun alkuun on tiedossa pelkkia paperitoita ja sen jalkeen taas pelkkia kenttajuttuja ja torkea kiire. Sosiaalinen elama on hiljaista ja telkkua tulee tuijotettua liiankin kanssa. Talla hetkella lahinna lasken paivia paasiaislomaan (7) ja mahdolliseen kesalomaan (ehka 112). Tuntuu taas vaihteeksi silta, etta kaikki kaverit ja sukulaiset (muutamia lukuunottamatta) on taysin unohtaneet meidan olemassaolon ja mietiskelen itsekseni, oliskohan todella ihanaa vai vaan ihanaa muuttaa takaisin Suomeen. Kaikenlaiset kulttuurierot lahinna arsyttavat enka jaksa nahda mitaan ihanan eksoottista Malawissa asumisessa.

Naa on naita paivia. Tai tallaisia viikkoja oikeammin sanottuna. Ehka jo ensi viikolla aurinko paistaa risukasaan.