En jaksanut eilen rustata mitaan – 12 tunnin tyopaivat alkavat tuntua. Eilen oltiin siis tutustumassa paikallisiin mallikouluihin. Ensin ajateltiin aivan pohjois-Ruandaan (KOngon ja Ugandan rajalle). Nain Malawista tulevana kay kylla kateeksi, maapera oli aivan aarimmaisen hedelmallisen nakoista (eikos se vulkaanisilla alueilla yleensa ole?) ja tulivuorimaisemat upeat. Ja kelatkaa, kouluissa oli lasi-ikkunat!!!!! Kollegat muista maista katsoivat kylla jonkun aikaa, kun jaksoin hehkuttaa ikkunoita ja hallituksen tarjoamia koulutarvikkeita. Mutta ei vaan meilla...<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Bussi tosin jai pohjastaan jumiin magma-tielle. Joku neropatti oli keksinyt, etta voisimme ottaa ennen kokeilemattoman oikotien. Tosi hyva idea, siihen tuhraantui reilu tunti. Kuski oli aika hiilena, myohastyminen kun tarkoitti sit sita, etta kotimatka ajettiin pilkkopimeassa.

 

Toinen vierailemamme alue oli Kigalin districtissa. Siella huudettiin mulle jo paljon enemman muzungua (miten ikina se nyt keni-ruandassa kirjoitetaankaa). Asiaan kuuluvaan tapaan nahtiin tietysti myos eri kerhojen esityksia ja paljon perinteista tanssia.

 

Saa muuttui tosiaan oikein kunnolla. Etenkin siella vuoristossa oli helevatan kylma, muttei Kigali ollut paljon parempi. Facebookin statusten mukaan saa on muuttunut Malawissakin ihanan kesaiseksi. En malta odottaa, etta paasen takaisin!