Taytyy sanoa, etta valilla ihmettelen oikein itsekin, miten professionaalilta voinkin kuulostaa. Oman tyopoydan aaressa ei tunnu yhtaan silta, etta saisin paljon aikaan ja osaisin ja tietaisin vaikka mita. Sitten palavereissa ja konsultaatioissa suustani pulpahtelee strategisia tai ainakin jarkevia kysymyksia, ehdotuksia ja huomioita ja vaikka milla mitalla. Kai se on niin, etta itsekseen ei asioita ehka tule refketoitua niin kovasti ja vasta kanssakaymisessa muiden kanssa hommat kristallisoituvat minulle.

Joskus kylla mietin, etta koskahan ne oikein huomaa, etta perimmiltani olen kuitenkin mukavuudenhaluinen ja laiskanpulskea enka ehka edes niin kovin analyyttinen?