Selaisin toiden lomassa Hesarin nettisivuja pysyakseni hollilla kotimaan tapahtumista. Luin artikkelin siita, miten synkka kasitys suomalaisilla on kehitysmaista. Niin todellakin on! 

Lahtiessani Boliviaan 2003 olin lukenut kehitysmaatutkimusta jo melko pitkalle. Siita huolimatta olin hammastynyt, kun kaikkialla olikin niin kehittynyttta ja modernia. Muistaakseni meilasinkin jollekulle, etta maassa ei nayttanyt yhtaa silta, milta Etela-Amerikan koyhimmassa maassa kuvittelisi nayttavan ja etta ihmiset ovat paljon iloisempia kuin olin odottanut.

Tullessani Malawiin oletin kohtaavani hirveaa kurjuutta joka paikassa. Oletin myos, etta tiet ovat surkeassa kunnossa, ihmiset kulkevat raasyissa, roskia ja kerjalaisia on kaikkialla. Olin taaskin tosi yllattynyt siita, miten siistia taalla on. Suurin osa ihmisista vaikuttaa koyhyydesta huolimatta olevan ihan tyytyvaisia elamaansa. Lapset ovat samanlaisia kuin kaikkialla muuallakin, vaatteiden kuluneisuudesta ja kotitoista huolimatta leikki ja nauru mahtuu jokapaivaiseen elamaan ainakin jossain maarin. Siippakin oli yhtalailla hammastynyt siita, ettei taalla oel ollenkaan niin kurjaa kuin han oli kuvitellut.

Onko ihme, jos suomalaisilla on kehitysmaista synkka kasitys. Ainoat uutiset, mita Afrikasta lahetetaan liittyvat nalanhataan, sotiin, luonnonkatastrofeihin (kuivuus, tulvat), lapsikuolleisuuteen tai holtittomiin HIV lukuihin seka muihin tauteihin. Mediassa harvoin nakee juttuja upeasta luonnosta, mukavista ihmisista, kiinnostavista kulttuureista, kauniista kasitoista tai muusta sellaisesta.

Paastaankin siis siihen, miksi pidan tata blogia. Toki yhtena syyna on kertoa ystavaille ja sukulaisille kuulumisia. Toisena syyna on yritys avartaa lukijoiden kuvaa Malawista. En aina ehka jaksa kirjoittaa positiivisesti ja iloisesti, mutta koitan kuitenkin omalta osaltani torjua pahimpia ennakkokasityksia.