Vaantaydyimme lauantaina katsomaan rugbyn MM-finaalia. Baari oli tupaten taynna ja suurin osa katsojista tuntui olevan ihan yhta pihalla kuin minakin. Paikalla oli joitakin kovaaanisia etela-afrikkalaisia ja runsaasti britteja, joiden kannustus omalle joukkueelle oli melko vaisua.

Rugby on kylla kasittamaton laji. Yritin ymmartaa saantoja ja kyselin niita irkkuseurueeltamme. En tullut hullua hurskaammaksi, silla heillakaan ei nayttanyt olevan selvaa kuva pelin kulusta. Kamalasti tonimista, ryysimista, repimista ja kasoja. Pari maalipotkua. Ja Etela-Afrikan voitto. 

Emme jaksanet jaada riemuitsemaan voitosta vaan lahdimme kotiin koisaamaan. Suuressa urheilujuhlassa ei ole kovinkaan paljon fiilista, jos ei oikeasti kannata kumpaakaan joukkueista. Toista se oli Kimin voittaessa eilen... Totesinkin, etta kansallistunteet nousee taalla pintan ihan eri tavalla. Harvoin olen jaksanut moottoriurheilua seurata moisella paatoksella ja pulssin hakatessa sataa.