Fantastista, tanaan on vika tyopaiva ennen viikon lomaa. Loma tulee toiden kannalta aavistuksen (ei vaan torkean) huonoon saumaan, mutta itsesta johtumattomista syista lomaillaan ensi viikko. Tarkoituksena on mm. matkata Sambiaan safarille katsomaan, josko talla kertaa nakyisi tiikereita ja jaakarhuja. Ei vaiskaan, bongauslistalla talle kerralle jaivat ainoastaan leopardi ja hyeena.

Itse asiassa on mukavaa lahtea lomalle, silla ensi vikko on toimistossa varmaan hektinen. Kaikkien loppuvuoden rahoitusten pitaa olla talousosastolla perjantaihin mennessa ja yleensa budjettien ja muiden saaminen opetusministeriosta on niin tyon ja tuskan takana, etta suurin osa kollegoista varmaan asuu aamusta iltaan ministeriossa. Mina lampsin sisaan tiistaina, vetosin lomaani, hymyilin paalle ja totesin, etta jos minulla ei ole budjetteja perjantai aamuun mennessa, emme valitettavasti voi siirtaa varoja. As simple as that. Ja kas, tossahan ne kokottvat, siististi pinossa. Mahtava taktiikka!

Loman jalkeen taalla alkaakin hiljentya. Tyomatkailen 10-18.12 ja sitten kaikki kollegat ovatkin poistuneet lomailemaan. Me emme sattuneesta syysta tana vuonna tule Suomeen jouluksi, joten olen yksi noin viidesta ihmisesta (okei, ehka kymmenesta), jotka ovat toissa jouluanalusviikon ja valipaivat. Kaytannossa siis lomani jalkeen toimistolla on huopatossutehdas ja ehdin viimeinkin lukea kaikki raportit ja tutkimukset, jotka olen vuoden aikana siirtanyt sivuun ja suorittaa kaikki e-learning kurssit, joita olen lykannyt.

Etta itseasiassa taman miniloman ajoitushan on lopulta ihan taydellinen.

---------

Viela siita VK:sta. Sehan tosiaan ponotti eilen portilla mun lahtiessani jalkapalloon ja palatesssani harkoista. Sen sijaan iltateeta viedessamme portilla oli Martinin lisaksi kuulema joku muu. Etta ilmeisesti asemapaikka vaihtui kesken vuoron. Vahan on huono omatunto, mutta joskus on kai pakko olla tiukkana.