Kotiin oli ihan kiva tulla, vaikkakin 11 h Lontoo-Johannesburg lento oli aika koettelemus. Menomatka meni oikein sujuvasti, vaikka maha oli enemman kuin sekaisin, mutta nyt en millaan saanut hyvaa asentoa enka siis nukkunut juuri lainkaan. Maha kasvoi Englannissa jotenkin ihan alyttomasti (ainakin omasta mielesta) ja oli joka asennossa jotenkin hankala ja edessa. Alaselkaa alkoi sarkea karsmasti parin tunnin jalkeen eika koneessa ollut tarpeeksi tilaa, etta olisi saanut esim. koko keskipatkan makupaikaksi itselleen. Lisaksi edessani istuvat jurpot kaatoivat punaviininsa mun laukulle ja kengille ja riekkuivat muutenkin vaikka kuinka pitkaan.

Kotona oli tuttuun tapaan pari pikku probleemia odottamassa. Minkahanlaista olisi joskus palata kotiin ja loytaa kaikki asiat oikein loistavassa kunnossa? Meillahan siis uusittiin pari kk sitten kovalla hinnalla takapihan valojen kaapelit, kun valojen kayttaminen aiheutti oikosulun puolessa taloa. Nyt valojen paalle laittaminen aiheuttaa oikosulun koko sahkopiirissa. How great is that???  Ruohonleikkurin tera oli kans katkennut, mutta Patrick oli napparan poikana kaynyt teettamassa viereisessa kylassa uuden, kun varaosa olisi maksnut tuplasti.

Tuliaisina Euroopasta oli jonkun verran ruokatarvikkeita, muutama vaatekappale itselle ja lapselle ja lisaksi sangen kurja flunssa. Nyt taa sairastamiskierre sitten kai alkaa, sen edellisen jalkeen sain heti maailman jarkyimman viikon kestaneen ripulin (thanks for sharing!) ja nyt sitten heti peraan uuden flunssa. Kai sita kuudessa viikossa ehtii viela sairastaa ja ottaa lomaa koko kahden vuoden edesta....