Meidan halyytin, johon sahkoaita on linkattu, pitaa julmettua aanta. Erityisen kovalta se tuntuu keskella yota ja varsinkin silloin, kun perkeleen pilli kytkeytyy aina vaan uudestaan paalle, vaikka vartijat sita yrittaisivatkin sammuttaa. Halyytys lahtee siis automaattisesti ekasta napinpainalluksesta (tai kosketuksesta aidassa), mutta pillin saa sammutettua ONNEKSI kotoa kasin. Ainakin yleensa.

Viime yona joku oksa taisi olla sateen ansiosta pudonnut todella pahasti siihen aidalle- tai sitten joku todella roikkui siina kaksi kasin, silla vartijat yrittivat sammuttaa ulinaa varmaan kymmeneen kertaan siina onnistumatta. Ihan sietamatonta. Ihme kylla, Tirppa ei herannyt viela siihen, mutta toki jo siihen, kun ikkunan lapi keskustelimme Rapid Response tiimin kanssa siita, onko kaikki ok.

Ei vaan, onhan se hyva, etta systeemi toimii. Lilongwessa on kuitenkin niin rauhallista, etta valilla musta tuntuu, etta noi meidan pakolliset turvajarjestelyt on pikkuisen liioiteltuja. Tosin joku viikko sitten taalla raportoitiin ekasta (tai siis ekasta silla aikaa kun me ollaan taalla oltu) aseellisesta ryostosta, kaksi kiinalaista oltiin ryostetty illalla kun ne oli olleet kavelemassa kotiinsa. Ei kylla voi todeta, etta osittain oma moka, mita hemmettia kukaan menee kavelemaan minnekaan puskiin pimealla. Ei kande ei, mutta taytyy toivoa, etta aseet ei yleisty - siina tapauksessa sahkoaita ja paniikkinappula on varsuteina aivan paikallaan.