Aika moni kysyi multa ennen tänne palaamista, että jännittääkö lähteä noin pienen kanssa. Totesin siihen, että eipä juuri, kun täällä on jo ollut sen verra pitkään, että osaa vähän ennakoida kommervenkkejä ja tietää ja tuntee jo jutut. Samaa mieltä olen edelleen, ei toi yks vauva tossa nyt niin  hirveästi paluun sujumiseen vaikuttanut.

Luulin tietäväni enimmät sudenkuopat ja osanneeni varautua niihin ihan hyvin, mutta nyt oon huomannut, että ihan eri jutut on tuottaneet ongelmia kun mitä edeltäkäsin ajattelin. Yksi asia, mitä en todellakan tullut ajatelleeksi oli paikalliset hanat. Meillä tulee sekoitettu vettä kahdesta paikasta - suikusta, jonka veenpaino on todella kova ja keittiön hanasta. Muissa vesipisteissä meillä on kaksi hanaa, yksi kylmälle vedelle ja toinen kuumalle. Kylmä vesi on turhan kylmää Tirpan takapuolen pesemiseen, kuumasta taas saattaa yhtäkkiä alkaa tulla tulikuumaa. Tosin siinä kestää, joten pikapesun voi suorittaa sen hanan alla (tosin hana on niin matala, että kohta Tirppan persus ei enää mahdu siihen alle). Sen sijaan niskapaskat ja muut vastaavat on pakko pestä keittiön hanan alla. Keittiöstä on muutenkin tullut merkittävä hoitopiste, Tirppa ei nimittäin YH-TÄÄN innostunut kylvystä oikeassa kylpyammeessa ja ei ikinä ehditä sinne ainoaan lastentarvikeliikkeeseen sen aukioloaikana ostamaan vauvan ammetta. Niinpä kylvyt on alettu suorittaa toisessa keittiön altaassa (tietenkin huolellisen kuurauksen jälkeen). Tirppa tykkää kun peffa/jalat ottaa pohjaan ja reunoihin ja vanhemmilla on todella optimaalinen työskentelykorkeus :)