Eka tyomatka taalla suuntautui (tai siis taalla ollaan yha) Karamojan alueelle Koillis-Ugandaan. Lennettiin eilen 6 paikkaisella pikkukoneella kaytannossa koko  pohjoisen halki, Moroto kun sattui olemaan koneen viimeinen pysahdyspaikka... 

Alue on ugandalaisten silmissa aikamoinen takapajula ja muunmuassa viime viikkoisessa Opetusministerion kokouksessa, jossa valmisteltiin opetusalan vuosittaista sektorikatsausta, porukka oli sita mielta, etta Karamojaan ei kannattaisi tulla lainkaan seurantavisiitille,kun ei taalla kuitenkaan olisi mitaan edistysta.

Karamoja eroaa muusta Ugandasta siita, etta talla on edelleen pastoralistiheimoja, jotka kasvattaaa karja ja muuttavat karjan laidunmaiden mukana tarpeen vaatiessa. Nyttemmin muuttoja kai tapahtuu vahemman, silla elukoita pidetan "kraal:eissa", joita on aluella 21 ja jotka on armeijan suojelemia. Heimot kun nimittain harrastaa myos karjan varastelua ja siita seuraa sitten vahan valia karhamia heimojen valilla. Taalla oli todella rauhatonta pari vuotta sitten ja hyokkaily alkoi ulottua siviileihinkin (auto on niin paljon helpompaa ryostaa kuin lehmia...), mutta masiivinen aseistariisuntakampanja on tuottanut tulosta ja nyt taalla on jo rauhallisempaa.

Siltikin meidan piti pukea aikaisin aamulla luotiliivit ja kyparat paalle ja mukana meilla oli aseistetut sotilaat turvaamassa matkaa. Paluumatkalla niita ei ena tarvittu, riskiaika paattyy joskus aamukahdeksan aikoihin. Kylla mua jannitti silti aika paljon, muut autossa oli ihan kuuleina, mutta ensikertalaisella oli pupu poksyssa. Ensi kerralla voin relata - joskan ihan huoelttomaksi ei talla yhakaan voi heittaytya, kun ammuskeluja ulkopuolisia kohtaan tapahtuu kuulema yha kuukausittain...