Vankkana tasa-arvon ja yhdenmukaisuuden kannattajana joudun taalla joskus turvautumaan tyttoilyyn. Malawilaisten mielesta naisten ja miesten roolit ovat varsin erilaisia, eika niita ole tarpeen sekoittaa. Niinpa on ihan oletettavaa, etta nainen ei ymmarra autoista mitaan ja etta mihen on ehdottomasti annettava apua autoihin liittyvissa tilanteissa.

Harskina sikana kaytan tietysti tilannetta hyvaksini aina autokorjaamolla tai muutenkin. Tanaan oli taas pakko sipsutella sandaaleissa yhden kuskin luo ja pyytaa apua. Siippa ja kaverit lahtivat meidan autolla kruisaamaan sunnuntaina kohti etelaa ja minulle vuokrattiin tutusta autovuokraamosta auto. Tyypin piti tuoda se vasta sunnuntaina, mutta toikin jo lauantaina, joten en itse nahnyt autoa luovutushetkella. Ihan ok se on, mutta pitaa varsin karmeaa metelia. Mua tietysti epailytti, etenkin se, etta silla pitaisi ajaa torstaina kahden tunnin paahan (taalla tien poskeen jaaminen on niin totaalista). 

Niinpa kovin kaino-vienosti leikin kadetonta ja ujosti kyselin, voisko kuski tulla millaan katsomaan auton, ettei se vaan jata mua tielle. Kuskihan tuli, kokeili kaikkia asioita ja katsasti konepellin alle (ne on kaikki myos mekaanikkokoulutuksen saaneita). Ei kuulema ole muuta vikaa, kun etta kyseessa o aika vanha auto. Nyt on sekin selvaa. Voin myos soittaa sille samaiselle kuskille, jos niin huonosti kavis, etten paasisi perille. Ritari tulis sit auttamaan.