Laskurin mukaan eilen oltiin lahentymassa 100,000 kavijan rajaa. Mun piti laitta tanne maininta asiasta ja luvata sille sadannelletuhannelle joku kiva pikku palkinto. Well, koska eilinen ei koskaan kaantynyt yhtaan sen paremmaksi (paitsi jalkapallossa, jonka jalkeen simahdin sohvalle heti klo 20.30), se viesti jai sitten laittamatta. Koska olen kadeton, en osaa katsoa laskurista, nakyisiko siella jotenkin vierailijat myos sadan viimeisen jalkeen.

Niinpa onnittelen kaikkia tasapuolisesti ja lupaan anta palkinnon sitten 200,000 kohdalla.

Taalla tokkii yha. Juhlinko ma voimesti blogissani koskaan, etta mun aarimmaisen hankala (ja lahin)  malawilainen kollegani on saanut paikan muualta Afrikasta ja lopettaa meilla taman kuun lopussa ja lahtee sitten marraskuun lopusa. No, ei viela kannattaisi juhlia, silla siita on tullut entista arheampi ja yhteistyohaluttomampi, mita lahemmaksi sen lahto tulee. Pomo pyysi mua tekemaan talla viikolla asian x, mita varten sen tarvitsisi tehda asia y (johon oikeasti menee ehka 15 minuttia). Pomo lahetti tasta sahkopostia viime perjantaina. Uskalsin royhkeasti kysya silta eukolta keskiviikkona, josko se oli nahnyt em. sahkopostin ja sain vastukseksi ihan hirvean huudon. Tanaan se oli viela lahettanyt seka minulle etta pomolle asiasta varsin karkevaa meilia ja valitti siina, kuinka hanta vaaditaan tekemaan kohtuuttomasti juttuja ja viela tuplana... Siis anteeksi mita? Ma olen suoraan sanottuna niin tyytyvainen, ettei kohta enaa tarvitse pelata sen raivareita, van voidaan tehda osastolla toita ihan normaalisti. Voi kun aika vaan kuluisi nopeaan!