Olimme onnekkaita - vesisailioongelma oli odotettua pienempi ja huomattiin ajoissa. Tokihan vetta oli valunut kaytavaan ja vieraskylppariin ja kattokin oli laikikas, mutta suurilta vahingoilta valtyttiin. Povattiin siipan kanssa illalla, etta herattaisiin keskella yota siihen, etta koko sailio romahtaa alas...  

Nama ovat niita tilanteita, joissa Patrickin ja Suzien olemassaoloa arvostaa entista enemman. Valilla hermostuttaa, kun ymparilla heiluu ylimaaraisia tyyppeja enka ihan aina ole supertyytyvainen tyon laatuun. Eilen olin kuitenkin aarimmaisen tyytyvainen siihen, etta kotona oli ihmisia, jotka toimivat tehokkaasti ja oma-aloitteisesti ja estivat suurten vahinkojen synnyn.

Jannityksella odotan, mitahan ongelmia talon kanssa viela tulee vastaan. Ihan hirveasti en jaksaisi stressata asumisesta, mutta toisaalta uuden talon etsiminenkan ei houkuttele.