Tirppa on loytanyt syomisen ilon. Kiinteaa ruokaa on annettu kuukauden verran ja nykyaan jo ruuan lammittaminen saa aikaan kiihkeaa hyrinaa. Suu aukeaa lusikalle (etenkin, jos kyseessa on hedelmasose - tytto on siis tullut aitiinsa makean ystavana) ja valilla Tirppa kiluu kiihtyneesti, jos uusi satsi ei ilmesty tarpeeksi nopeasti.

Tahan asti on tehty poperot itse. Yleisimpia kiintean ruuan aloitusvihanneksia on saatavilla ja jotenkin oli kivempaa tehda ite, kun ainakn varmaksi tietaa, ettei niissa ollut mitaan ylimaaraista. Suomessa purkkiruoka olisi ihan realistinen vaihtoehto, ainakin valilla, mutta taalla valikoima on ihan kummallinen. Perusmakuja (porkkana, paaryna ym) loytyy satunnaisesti, sen sijaan lahes joka kaupasta saa mm. vanilijakastike-"sosetta", omenapiirakka-vanilijakastike-sosetta jne. Ei ehka ihan sellaisia vaihtoehtoja, joita mina kaupasta etsin...

Tanaan aloitettiin puuro ja sita varten katselin jo pari viikkoa sitten innostuneena erilaisia (enimmakseen Nestlen), varsin houkuttelevan nakoisia puurojauhepaketteja. Lahempi tarkastelu kuitenkin osoitti, etta kaikkiin on lisatty huimat maarat sokeria, mutta myos vaniliinia yms. Lisaksi kaikki puurojauheet on voimallisesti vitaminoitu. Onhan se varsin ymmarrettavaa, etta vauvojen ruuissa on taalla "ylimaaraista", erilaiset ravitsemukselliset ongelmat ovat edelleen liian yleisia. Sen sijaan mua harmittaa se yleton sokerointi! Olis kivaa antaa Tirpalle muutakin kuin kaurapuuroa (jota se tosin tuntui rakastavan ihan alyttomasti), mutta en ainakaan viela pysty taipumaan niihin sokerimaariin.