Ja seeproja, leijonia, elefantteja ja lukuisia muita elaimia. Kansallispuistossa oli myos hirvea maara varikkaita lintuja (joululahjaksi saatu lintukirja seka kiikarit olivat todella kovassa kaytossa) ja loistava oppaamme bongaili niita todella taidokkaasti. Tama oli hyva aika visiteerata, poikasia nakyi melkein lajilla kuin lajilla. Kaikkein tuorein taisi olla noin kuukauden vanha norsunpoikanen, jonka kavely oli viela todella horjuvaa ja jonka napanuora roikkui yha navasta.

Robin Pope Safaris oli ihan maineensa veroinen ja meita kohdeltii kuin kuninkaita. Totesin jo ekan illan jalkeen, etta tanne on paastava uudestaan. Pakkohan safareista on nyt nauttia, kun kert nailla mailmankolkilla asutaan - etenkin kun meidat lasketaan Malawin asukkaiksi ja paasemme safareille "residence rates":lla, joka on ehka 1/4 normaalien safarien hinnoista. En usko, etta kyllastyn koskaan niihin ajeluihin tai kavelyihin. Nyt kun isot elukat on jo nahty, jaksan kiinnostua myos pienemmista ilmioista, kuten termiiteista ja pikkulinnuista.

Siippa laittaa blogiinsa kuvia viela tanaan. Mina en jaksa, kun toiden nettiyhteys on taas etanaakin hitaampi.