Sansibarilla oli mukavaa ja lamminta, mutta sahkon puuttuminen vaikutti aika tavalla meidankin elamaan. Vahan oli odotukset ehka liian korkealla, kun jotenkin tuntui, etta eipa tama nyt niin hirvean kummoinen paikka ole. Kaunistahan siella toki oli ja vesi oli ihanan lamminta ja kirkasta (ja semi-snorklailu kivaa), mutta sellaista mieletonta vau-elamysta ei kuitenkaan tullut.

Jotain ennen nakematonta paikassa kuitenkin oli: Maailman surullisin huvipuisto. Japanilaisten saarelle 1980-luulla rakentama. Kai se oli tarkoitettu lisamaan turistien mielenkiintoa Ungujaa (sita suureempaa Sansibarin saarta) kohtaan. Japanilaisten lahdettya siina oli kaynyt just niin kuin tollaisissa hankkeissa usein kay - puistoa ei oltu yllapidetty eika huollettu ja kohta se oltiin jo suljettu. Siella se kuitenkin kokottaa, kirkkaat varit on armottomassa auringossa haalistuneet miltein olemattomiksi ja ruoste on syonyt rakenteita. Moni laite on kuitenkin viela pystyssa, vuoristoradalla on yha jopa vaunuja odottamassa matkustajia.

Se oli aika mykistava naky. Harmi kylla, liikkuvassa minibussissa kuvien ottaminen jai. Mutta niin mieleenpainuva se naky oli, etta ehka pitaa matkata saarelle viela uudestaan :)