Tallakin viikolla olen ollut erinomaisen kiireinen. Olen kopioinut, printannut, juossut paikasta toiseen, kerannyt allekirjoituksia ja leimoja ja koonnut papereita kasaan. On se hyva, etta on paperit korkeakoulusta. Muuten voisikin olla vaikeaa toteuttaa kaikkia naita haastavia tyotehtavia. Suurin haaste on ollut hermojen kurissa pitamisessa, pinna on ollut katkeamispisteessa monesti. Eniten ihmetyttaa, miksi monen on niin vaikeaa tehda niin kuin pyydetaan (selkeasti sahkopostiviestissa). Mielummin naemma sorsseloidaan omia ja siita aiheutuu sitten taas hankaluuksia myohemmin. Minulle.

To-do lista on kilometrin mittaneinen. Se niista rentouttavista viimeisista tyopaivista. Tanaan sain lomani kuitenkin hyvaksyttya, joten yksi suuri huolenaihe putosi harteilta. Toiden hoitaminen on hankalaa, kun ministerion puhelinvaihteeseen ei kukaan jaksa vastata. Siella ollaan kai jo joulutunnelmissa.

Niin meillakin koitetaan. Tanaan saapunut myyra-joulukalenteri sentaan antaa vahan pontta laskemiseen. Muuten ei joulun tuloa juuri huomaa. Parissa kaupassa on jotain joulukoristeita, mutta ne tuntuvat lahinna irvokkailta. Yhden kerran olen kuullut joululauluja ja kerran tehtiin glogia. Huomenna yritetaan joulupuuron avulla viittaytya tunnelmaan. Veikkaan, etta tyodellisuus iskee tajuntaan vasta Amsterdamin lentokentalla vahan reilun viikon kuluuttua!